Häiriöiden treenauksesta
Reaktiivisen koiran kanssa oppimatkalla
Freya on ollut matka häiriöiden ja arkuuden maailmaan. Nuorena koirana
moni asia sai neidon reagoimaan pöhkimällä. Itsellä siihen mennessä oli
koulutusboksissa vain perinteinen vastaehdollistaminen eli koiran kontakti pidetään
yllä kunnes häiriö on poistunut tai koira pystyi sen taas unohtamaan. Koulutus
ei tuottanut haluttua tulosta ja turhautumista tuli puolin ja toisin. Kävimme
sitten Kaisa Hilskan opissa ja ensi kerran tutustuin häiriöstä palkkaamiseen.
Alkuun tuntui täysin vastakkaiselta siihen mitä olin oppinut jo melkein 10
vuoden koiraharrastamisen jälkeen. Freya oli ensimmäinen todella reaktiivinen ja pelokas koira, jonka olen omistanut. Ensimmäinen mitä opin aikoinaan miten häiriöihin
piti reagoida oli pakko eli hihna nyppäisy, joten lähdimme työstämään käytöstä
ihan uudella tavalla.
Alkuun palkkasinkin kaikkea mitä Freya näki, jotta saimme
palkattua paljon häiriötä ja vahvistettua toiminta mallia. Pienen harjoittelun
jälkeen Freya rupesikin raportoimaan häiriöt minulle ja alkoi pian rentoutua
niiden ilmestyttyä. Meillä oli muutama haasteellisempi ohituspaikka lenkkimme
varrella. Yksi niistä oli aidan viereen tuleva valkkari, joka haukkui koko
ohituksen ajan. Tähän käytimme apuna myös paineen poistoa eli poispäin kävelyä,
jos Freyasta alkoi näkyä, ettei se enää pystynyt hillitsemään itseään. Pikku
hiljaa tämäkin ohitus muuttui kontakti kävelyksi, vaikka aidan toiselta
puolelta meteli jatkui. Nykyisin kontakti tässä kohtaa on jo automaattista ja
Freya pystyy myös katsomaan kohdetta rennosti. Häiriöstä palkkaaminen oli pieni
muutos palkkaamistekniikkaan, mutta voi, että se toi suurta muutosta meidän
tekemiseen.
Freyan kanssa työskentelystä lähtikin sitten kiinnostus
häiriöiden rakentamiseen myös koiraurheilussa. Tokossa on monesti edelleen
valloilla häiriöstä huomauttelu. Freyan kanssa kokeilin sitten käyttää
häiriöstä palkkaamista. Työhän on tuottanut haluttua tulosta myös tokossa.
Ajatuksena on ollut tehdä tokossa tapahtuvat häiriöt mahdollisuudeksi palkkaan.
Tämä tarkoittaa esim. sitä että olen palkkaillut liikkurin lähestymistä. Ensin
harjoituksessa on todella tiheä palkkaus ja myöhemmin sitä harvennetaan.
Häiriötä myös vaikeutetaan asteittain, jotta koiran sietokykyä ei ylitetä.
Tavoitteena on siis saada koira pysymään rentona häiriöstä huolimatta. Samaa
tekniikka olen käyttänyt kaikkiin tokokehässä mahdollisesti tapahtuviin
häiriöihin. Prosessi on luonut koiralle selkeän toimintamallin joka
tilanteeseen ja harjoituksen myötä koira kestää myös palkattomuutta ja pysyy häiriöstä
huolimatta, koska sille häiriöstä on tullut mukava asia.
Pakolla ja huomauttamalla koulutetuista koirista voi tulla
reaktiivisempia ja ne voivat oppia, että kisakehässä pakkoa ei tule, joten häiriöihin
voi reagoida (vapaus reagoida stressitekijään). Toinen mihin pakko voi ajaa on
koiran passivoituminen eli opittu avuttomuus pelkoja kohtaan ( monesti häiröherkkyyteen liittyy pelkotiloja). Osalla taas
koiran keho viestii jännittyneisyyttä, koska rangaistuksen pelko on yllä.
Itselle häiriöiden rakentaminen positiivisen kautta avasi paljon myös asioita
koiran hyvinvoinnin suhteen, sekä sen suhteen mitä se tekee kokonaisuudessaan
suhteelle. Koira päättää mikä on pakote tai muu epämiellyttävyyden aiheuttaja.
Sen näkee vain koiraa seuraamalla. Freyan kanssa prosessi on edennyt hyvin,
mutta töitä riittää varmaan koko uran ajaksi. Palkitsevaa on nähdä kuinka
reaktion reunalla olevasta koirasta voi nähdä, kuinka vahvisteet ovat luoneet
toiminta malleja, jolla se palaa kontaktiin ohjaajan kanssa ja pystyy
työskentelemään häiriön läsnä ollessa. Samoin se rentous ja kontakti hakuisuus
uusissa tilanteissa palkitsee joka kerralla.
Häiriöiden ylitreenaus järkeä vai turhaa
Toinen asia, mikä on itseä viime aikoina mietityttänyt, on
häiriöiden yli treenaus. Kuinka paljon me altistamme koiramme turhalle
stressille ja paineelle? Mikä on häiriötreenauksen idea? Tarvitaanko sitä ja
missä määrin? Mitä enemmän tehnyt töitä häiriöiden kanssa sitä enemmän tulee
ajatelleeksi, että tärkeämpää on luoda tehtäviin vahvat toiminta mallit,
jolloin häiriöihin reagoiminen vähentyy automaattisesti, kun tehtävä koiralle
selkeä. Häiriöitä treenataan usein treenikaverien kanssa, jolloin kaikki esim.
yrittävät houkutella koiraa tai antaa sille henkistä painetta. Tilanne ei siis
vastaa sinänsä koskaan kisoissa vastaan tulevaa tilannetta. Kuuntelu
harjoitukset, missä toiselta ohjaajalta tulee lisäkäskyjä, on ehkä treeni taas mitä
tarvitaan, kun mennään useamman kehän kokeisiin. Tai esim. merkkien asettelua,
niin että useampi tehtävä on samaan aikaan kentällä, jolloin koira oppii
hahmottamaan erilliset tehtävät toisistaan.
Mutta missä menee raja henkisessä paineessa? Saisimmeko
parempia suorituksia rakentamalla vahvempi ja monipuolisempia toiminta ketjuja
halutuista tehtävistä? Ehkä emme tarvitsisi niitä ylitreenaamis häiriötä, jos
keskittyisimme tehtävien vahvaan rakentamiseen, jossa koiralle rakennetaan
selkeä kuva ja itsevarmuus suorittaa haluttu tehtävä. Perushäiriön sieto voisi
olla rakennettu ihan arjessa, ilman yli mitoitettua painetta treeneissä. Toki
osa koirista kestää tämän ylitreenaamisen, mutta monelle se on liikaa ja
saattaa luodakin suoritukseen stressaavan tilan. Toinen asia on mikä on yli
treenaamisen hyöty? Kehään mennään pääasiassa ihan yksin eikä siellä ole kuin
tuomari ja liikkuri. Monesti tämä steriiliympäristö onkin koirille vaikeampi
kuin treeneissä tehdyt hullun vaikeat häiriöt. Eli treenaammeko oikeita
asioita?
Matka kouluttamisen oppisessa on ikuinen ja joskus hyvä kyseenalaistaa
vanhat toiminta mallit tai niiden järkevyys. Jokainen koira on toki yksilö,
mutta tavoitteena pitäisi olla rento ja oma ehtoisesti töitä tekevä koira,
jolle kisa- ja treenikehä on turvallinen paikka. Omat ajatukset ovat saaneet
uutta mietittävä reaktiivisen koiran myötä. Pixien kanssa pääsi aikoinaan
helpolla, kun sitä ei kiinnostanut muut asiat kuin tehtävien teko ja ohjaaja.
Freya on opettanut minulle paljon tärkeitä asioita ja olisin tehnyt asioita
eritavalla myös Pixien kanssa. Itse haluaa löytää järkevät ja koiran
hyvinvointia tukevat tavat viedä lajeja eteenpäin. Häiriöiden treenauksesta on
tässä muutamat hyvät vinkit ja miten reaktiivisten koirien kanssa voi
harjoitella yhteistyön parantamiseksi:
Control
Unleashed, Leslie McDevitt
Störningsträning
på villovägar – Morten Egtvedt Canis 2/2017
Podcast
Wonderpups: http://www.wonderpupstraining.com/blog/podcast-08-using-distraction-cue#.WX3d0oiGM2w
Toivottavasti herättää ajatuksia! Itselle matka on ollut
mielenkiintoinen ja avannut paljon uutta ajateltavaa. Vanhoja tapoja ja käsityksiä
on välillä hyvä kyseenalaistaa, jotta voimme kehittyä kohti parempia
koulutustekniikoita.
Tervetuloa myös oppimaan työkaluja sujuvaan treenaukseen syksyn kursseille!
Marianne, Talent Dogs
Kommentit
Lähetä kommentti