Häiriöiden treenauksesta

Reaktiivisen koiran kanssa oppimatkalla




Freya on ollut matka häiriöiden ja arkuuden maailmaan. Nuorena koirana moni asia sai neidon reagoimaan pöhkimällä. Itsellä siihen mennessä oli koulutusboksissa vain perinteinen vastaehdollistaminen eli koiran kontakti pidetään yllä kunnes häiriö on poistunut tai koira pystyi sen taas unohtamaan. Koulutus ei tuottanut haluttua tulosta ja turhautumista tuli puolin ja toisin. Kävimme sitten Kaisa Hilskan opissa ja ensi kerran tutustuin häiriöstä palkkaamiseen. Alkuun tuntui täysin vastakkaiselta siihen mitä olin oppinut jo melkein 10 vuoden koiraharrastamisen jälkeen. Freya oli ensimmäinen todella reaktiivinen ja pelokas koira, jonka olen omistanut. Ensimmäinen mitä opin aikoinaan miten häiriöihin piti reagoida oli pakko eli hihna nyppäisy, joten lähdimme työstämään käytöstä ihan uudella tavalla.

Alkuun palkkasinkin kaikkea mitä Freya näki, jotta saimme palkattua paljon häiriötä ja vahvistettua toiminta mallia. Pienen harjoittelun jälkeen Freya rupesikin raportoimaan häiriöt minulle ja alkoi pian rentoutua niiden ilmestyttyä. Meillä oli muutama haasteellisempi ohituspaikka lenkkimme varrella. Yksi niistä oli aidan viereen tuleva valkkari, joka haukkui koko ohituksen ajan. Tähän käytimme apuna myös paineen poistoa eli poispäin kävelyä, jos Freyasta alkoi näkyä, ettei se enää pystynyt hillitsemään itseään. Pikku hiljaa tämäkin ohitus muuttui kontakti kävelyksi, vaikka aidan toiselta puolelta meteli jatkui. Nykyisin kontakti tässä kohtaa on jo automaattista ja Freya pystyy myös katsomaan kohdetta rennosti. Häiriöstä palkkaaminen oli pieni muutos palkkaamistekniikkaan, mutta voi, että se toi suurta muutosta meidän tekemiseen.

Freyan kanssa työskentelystä lähtikin sitten kiinnostus häiriöiden rakentamiseen myös koiraurheilussa. Tokossa on monesti edelleen valloilla häiriöstä huomauttelu. Freyan kanssa kokeilin sitten käyttää häiriöstä palkkaamista. Työhän on tuottanut haluttua tulosta myös tokossa. Ajatuksena on ollut tehdä tokossa tapahtuvat häiriöt mahdollisuudeksi palkkaan. Tämä tarkoittaa esim. sitä että olen palkkaillut liikkurin lähestymistä. Ensin harjoituksessa on todella tiheä palkkaus ja myöhemmin sitä harvennetaan. Häiriötä myös vaikeutetaan asteittain, jotta koiran sietokykyä ei ylitetä. Tavoitteena on siis saada koira pysymään rentona häiriöstä huolimatta. Samaa tekniikka olen käyttänyt kaikkiin tokokehässä mahdollisesti tapahtuviin häiriöihin. Prosessi on luonut koiralle selkeän toimintamallin joka tilanteeseen ja harjoituksen myötä koira kestää myös palkattomuutta ja pysyy häiriöstä huolimatta, koska sille häiriöstä on tullut mukava asia.


Pakolla ja huomauttamalla koulutetuista koirista voi tulla reaktiivisempia ja ne voivat oppia, että kisakehässä pakkoa ei tule, joten häiriöihin voi reagoida (vapaus reagoida stressitekijään). Toinen mihin pakko voi ajaa on koiran passivoituminen eli opittu avuttomuus pelkoja kohtaan ( monesti häiröherkkyyteen liittyy pelkotiloja). Osalla taas koiran keho viestii jännittyneisyyttä, koska rangaistuksen pelko on yllä. Itselle häiriöiden rakentaminen positiivisen kautta avasi paljon myös asioita koiran hyvinvoinnin suhteen, sekä sen suhteen mitä se tekee kokonaisuudessaan suhteelle. Koira päättää mikä on pakote tai muu epämiellyttävyyden aiheuttaja. Sen näkee vain koiraa seuraamalla. Freyan kanssa prosessi on edennyt hyvin, mutta töitä riittää varmaan koko uran ajaksi. Palkitsevaa on nähdä kuinka reaktion reunalla olevasta koirasta voi nähdä, kuinka vahvisteet ovat luoneet toiminta malleja, jolla se palaa kontaktiin ohjaajan kanssa ja pystyy työskentelemään häiriön läsnä ollessa. Samoin se rentous ja kontakti hakuisuus uusissa tilanteissa palkitsee joka kerralla.

Häiriöiden ylitreenaus järkeä vai turhaa


Toinen asia, mikä on itseä viime aikoina mietityttänyt, on häiriöiden yli treenaus. Kuinka paljon me altistamme koiramme turhalle stressille ja paineelle? Mikä on häiriötreenauksen idea? Tarvitaanko sitä ja missä määrin? Mitä enemmän tehnyt töitä häiriöiden kanssa sitä enemmän tulee ajatelleeksi, että tärkeämpää on luoda tehtäviin vahvat toiminta mallit, jolloin häiriöihin reagoiminen vähentyy automaattisesti, kun tehtävä koiralle selkeä. Häiriöitä treenataan usein treenikaverien kanssa, jolloin kaikki esim. yrittävät houkutella koiraa tai antaa sille henkistä painetta. Tilanne ei siis vastaa sinänsä koskaan kisoissa vastaan tulevaa tilannetta. Kuuntelu harjoitukset, missä toiselta ohjaajalta tulee lisäkäskyjä, on ehkä treeni taas mitä tarvitaan, kun mennään useamman kehän kokeisiin. Tai esim. merkkien asettelua, niin että useampi tehtävä on samaan aikaan kentällä, jolloin koira oppii hahmottamaan erilliset tehtävät toisistaan.

Mutta missä menee raja henkisessä paineessa? Saisimmeko parempia suorituksia rakentamalla vahvempi ja monipuolisempia toiminta ketjuja halutuista tehtävistä? Ehkä emme tarvitsisi niitä ylitreenaamis häiriötä, jos keskittyisimme tehtävien vahvaan rakentamiseen, jossa koiralle rakennetaan selkeä kuva ja itsevarmuus suorittaa haluttu tehtävä. Perushäiriön sieto voisi olla rakennettu ihan arjessa, ilman yli mitoitettua painetta treeneissä. Toki osa koirista kestää tämän ylitreenaamisen, mutta monelle se on liikaa ja saattaa luodakin suoritukseen stressaavan tilan. Toinen asia on mikä on yli treenaamisen hyöty? Kehään mennään pääasiassa ihan yksin eikä siellä ole kuin tuomari ja liikkuri. Monesti tämä steriiliympäristö onkin koirille vaikeampi kuin treeneissä tehdyt hullun vaikeat häiriöt. Eli treenaammeko oikeita asioita?

Matka kouluttamisen oppisessa on ikuinen ja joskus hyvä kyseenalaistaa vanhat toiminta mallit tai niiden järkevyys. Jokainen koira on toki yksilö, mutta tavoitteena pitäisi olla rento ja oma ehtoisesti töitä tekevä koira, jolle kisa- ja treenikehä on turvallinen paikka. Omat ajatukset ovat saaneet uutta mietittävä reaktiivisen koiran myötä. Pixien kanssa pääsi aikoinaan helpolla, kun sitä ei kiinnostanut muut asiat kuin tehtävien teko ja ohjaaja. Freya on opettanut minulle paljon tärkeitä asioita ja olisin tehnyt asioita eritavalla myös Pixien kanssa. Itse haluaa löytää järkevät ja koiran hyvinvointia tukevat tavat viedä lajeja eteenpäin. Häiriöiden treenauksesta on tässä muutamat hyvät vinkit ja miten reaktiivisten koirien kanssa voi harjoitella yhteistyön parantamiseksi:

Control Unleashed, Leslie McDevitt

Störningsträning på villovägar – Morten Egtvedt Canis 2/2017


Toivottavasti herättää ajatuksia! Itselle matka on ollut mielenkiintoinen ja avannut paljon uutta ajateltavaa. Vanhoja tapoja ja käsityksiä on välillä hyvä kyseenalaistaa, jotta voimme kehittyä kohti parempia koulutustekniikoita.

Tervetuloa myös oppimaan työkaluja sujuvaan treenaukseen syksyn kursseille!


Marianne, Talent Dogs 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palkkasana – mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Äänivihjeiden tavoitteet agilityssä

Tavoitteena 6 m/s etenemä